Sisäänheittäjä kynnyksettömään palveluun

Jos et ole extrovertti, mielessä oleva asia jää usein sanomatta ellei keskustelukumppani satu juuri sitä suoraan utelemaan. Elämän ongelmien kohdalla räväkinkään keskustelukumppani harvoin yltyy moiseen hurjasteluun. Riski loukata toista on yhtä suuri kuin päätyä uimaan jäillä ensimmäisen pakkasyön jälkeen.  

Elämän ongelmista juttelu on ennemminkin kuin leikki totuutta ja tehtävää. Jutellaan tapahtuneista ja miltä se tuntuu - arjessa ja omaehtoisesti.

Edellisessä blogikirjoituksessa pohdittiin: Minkälainen palvelu on kynnyksetön? Kynnyksettömään ei ole estettä, mikä on hienoa. Se ei kuitenkaan riitä kuin extroverteille. Loput tarvitsevat sisäänheittäjää.

Sisäänheittäjästä tulee ensimmäiseksi mieleen välimeren ravintolat. Aluksi riitti, että ravintola teki ruokaa ja Maslowin tarvehierarkia hoiti loput. Pian ravintoloita oli kuitenkin niin paljon, että asiakkaat olivat päät pyörällä ja päätyivät ties minne. Tarvittiin ravintolan ulkopuolelle palvelua kertomaan hyvästä palvelusta ja tuoreista raaka-aineista.

Toteutus ei kuitenkaan mennyt ihan putkeen. Sisäänheittäjästä tuli ruma sana.

Ihmiselle, jonka toimintakyky riittää kävellen ravintolan etsintään on turha sellaista tyrkyttää. Onneksi tämä kulttuuri on katoamassa. Samalla nousevat uuden ajan sisäänheittäjät.

Uuden ajan sisäänheittäjät eivät yritä heittää toimintakykyistä asiakasta ravintolan sisään vaan viedä ravintoa toimintakyvyttömälle ihmiselle.

Samalla ne tavoittavat kokonaan uuden asiakasryhmän. Uuden ajan sisäänheittäjiä ovat ravintola-alalla esimerkiksi Wolt ja ruokakauppojen kotiinkuljetukset. Ilmiöön liittyy digitalisaatio ja se toistuu lukuisilla aloilla: videovuokraamot vs. Netflix, vaatekaupat vs. Zalando, pankeista ja vakuutusyhtiöstä nyt puhumattakaan.

Yhteisenä tekijänä muutokselle on se, että aiemmin asiakkaan piti aina mennä jonnekin eli omata toimintakykyä saadakseen palvelua. Nykyisin toimintakykyä tarvitaan vain murto-osa asian hoitamiseksi.

Tilaan itsekin  arjen ahdistamana Citymarketista ruokaa kotiin.

Elämänongelmien käsittely vaatii perinteisesti asiakkaalta toimintakykyä mennä jonnekin: tapaamaan ammattihenkilöä, soittamaan tai vähintään etsimään tietoa verkkosivuilta, joissa ei arjessa käy.

Uuden ajan sisäänheittäjät vievät elämänongelmien ratkaisun asiakkaan digiarkeen, joka useimmiten löytyy sosiaalisesta mediasta, peleistä tai uutissivustoista. Digiarjen kautta voidaan esittää kysymyksiä elämästä, jotka toivottavasti saavat muutkin kuin extrovertit avautumaan.